Meillä on tänään ollut herkkuja. Minä sain naminami-siansorkan ja talon toiseksi pienimmäinen poikanen näytti syövän jotain pupujen ruokaa, mutta sulassa sovussa osattiin nakerrella herkkujamme vierekkäin :)

Ja tallillakin on jo oltu. Viedään emännän kanssa hevoset ulos ja enää ei pelota edes yhtään. Ekalla kerralla vähän jännitti, vaikken sitä oikein tunnustanutkaan. Hyvin täällä sujuu. Källi ja Ruusu eivät ole enää yhtään pelottavia, vaikka ne mulle koittavatkin aina murista. Komentelevat, mokomat!

Alan pikkuhiljaa kotiutua. Ensimmäiset päivät olin aika hipihiljaa, sillä olen hyvin vieraskorea yksilö. Olin leikeissäni varovarovainen ja muutenkin vähän ihmeissäni katselin elämänmenoa täällä uudessa kotona. Täällä kyllä lapset osaavat ihan kiitettävästi tehdä meteliä ja hulinaa ilman minuakin, vaikka en minä niitä kyllä yhtään pelännyt. Kaikki ovat olleet niin kilttejä minulle ja oikein kilpailevat siitä, kuka saa lähteä kanssani ulos :)

Kävi minulla jo vieraitakin. Kääpiöpinserityttö Ria tuli hulinoimaan minun kanssani ja voi veljet ja siskot, kuinka meillä oli hauskaa. Ihmisillä tuntui olevan vain yksi ongelma meidän leikeistä - ne ei saaneet siitä kuvia koska me oltiin niin nopeita!! Eivät edes meidän perheen tytöt saaneet kamerakännyköillään yhtään mitään räpsäistyä.

Hih!

Minä pääsin hyppäämään jo sohvallekin, kun Ria oli meillä. Pakkohan minun oli! Ria ponkaisi usein suoraan lattialta sohvan selkänojalle asti, joten eihän talon oman koiran suo jäävän lattialle vinkumaan. Tahdonvoimalla menin, sanoi emäntä, ja siinä se taisi olla ihan oikeassa. Nyt en ole sohvalle niin kovasti tahtonut, joten en sinne ole taas päässytkään... Mutta odottakaahan kun kasvan vähän isommaksi vielä! Sitten hyppään sohvalle ja käperryn sohvannurkkaan tyynyä vasten nukkumaan!

Vaikka hyvä minun on nukkua lattiallakin, kun minulla on oma pahvilaatikko, jossa on pehmuste ja kasvattajan antama oma "itkuliina", jossa on omat pentukodin hajut. Ja ostihan se emäntä minulle myös oman pehmoisen pesänkin ihan eläintarvikeliikkeestä. Minä kun olen niin vastustamattoman ihana, että se tahtoo vain parasta. Niin ja kokeili kolmea ruokaakin, ja antaa minulle sitä, mitä syön parhaiten. Luulisin, että se lellii minut pilalle, jos en tietäisi, että se taitaa kuitenkin olla aika tomera emäntä.

Ei se minun ainakaan anna pureksia kiikunjalkoja, lasten leluja, kenkiä eikä roikkua lasten vaatteissa leikkimässä :o Aina se antaa minulle jonkun lukuisista koiranleluista heiteltäväksi, puruluun purtavaksi, pallon perässään juostavaksi tai vie ulos haistelemaan hajuja. Ja ottaa kuvia. Niin että ihan alkoi väsyttämään moinen poseeraus...

Joskus olen liian nopea:

Ja joskus tuntuu, että kamerassa on joku vika kun sillä tulee tämmöisiä kuvia minusta:

Kun oikeasti olen näin kaunis.

Joskus yritän kantaa kepakoita sisälle.

Joskus peilailen peilistä, mutta kamera kiinnosti nyt enemmän:

Sitten alkoi jo ihan kutittamaan koko tämä valokuvaus ( räpsyjä nimittäin oli otettu varmaan sata, tässä vain onnistuneimmat ja kamalimmat esillä! ).

Ja lähdin liukenemaan paikalta.

Tässä minä olen! Minä, joka synnyin elokuun kolmas päivä, ja kuulun jackrusselinterrieiden kunniakkaaseen rotuun.

Synnyin maatilalla, jossa käsitykseni mukaan kasvatetaan sikoja ja kasvoin sisaruksieni ja emoni, sekä kahden beaglen kanssa rakastettuna perheenjäsenenä, kunnes kaikki sisarukseni lähtivät maailmalle ja eräällä toisella maatilalla ymmärrettiin, että sieltä puuttuu yksi Hyvin Tarpeellinen Russeli. Uusi perheeni sopi monista asioista, ja niinpä matkustin 29.10. uuteen kotiini nukkuen autossa.

Uudessa kodissa pääsin heti tutustumaan kotiin ja reippaana tyttönä tutkin koko talon läpikotaisin ja asetuin taloksi. Ihan kamalasti en viitsinyt ensimmäisenä iltana syödä, sillä ei olisi tainnut antaa kovin hyvää säväystä, jos olisin syönyt kuin possu ja sitten kakkinut lattioille koko yön. Nyttemmin ruokakin on alkanut jo maistumaan ja pissit ovat osuneet joko paperille tai ulos.

Vielä en ole päässyt tutustumaan kokonaan varsinaiseen työhöni, vaikka olen ollut käsittävinäni, että työnkuvaani kuuluu myös söpöstely ja kainalossa oleminen ja se onnistuu kyllä jo. Uusi perheeni ihastui myös kuulemma emoni luonteeseen ja ulkonäköön ja onkin odotettavissa, että minusta tulee yhtä kaunis ja fiksu.

Emäntä ottaa varmasti kuvia vielä lisääkin, mutta tässä nyt nämä ensimmäiset poseeraukset ihan ensimmäisenä päivänä.

Niin. Se piti vielä lisätä, että koskapa maailma ei ole koskaan pelkästään mustavalkoinen, on minussakin hienosti tuota ruskeaa poskissa ja silmien yläpuolella muistuttamassa muista väreistä. Olen siis tricolour-valkoinen ja karvanlaadultani kuulemma "puolikarkea". Tarkoittaneeko se sitten sitä karheaa?